Tammikuun tilastot

Kevättä kynttelistä! Vanhan kansan tervehdys kirpakkana pakkaspäivänä. Ihanaa kevät tulee.

Vaikka helmikuu onkin alkanut, niin palataan tammikuuhun käsitöiden ja vähän muunkin asian osalta.

Tammikuun aikan puikoiltani on lähtenyt 7 käsityötä ja koukulta on päässyt pois yksi.

Puseroasiota on ollut kaksi, joista molemmilla olen osallistunut #tourdesweater yhteisneulontaan. Toinen puseroista jäi itselle ja lapsen neuletakki on matkannut maailmalle.

Jalka-asoita on SukkaFinlandian Kuvastin sukat ja Pirtin kehräämön hahtuvasta neulotut ja pesukonehuovutetut tossut, jotka ovat menneet lahjaksi.

Yksi pääasia on valmistunut itselle ja hyväksi todettu.

Kuopus on saanut kännykkälapaset Puikkomaisterin Henna-lapasten ohjeella tehtynä. 

Koukulta on päässyt pois Kalevala-Cal tyyny. Tyynyn langan kulutusta en näköjään ole laskenut metreissä enkä grammoissakaan.

Kun Kalevala tyyny unohdetaan, niin tammikuun 2018 aikana on lankaa vähentynyt Heimolasta 1009 grammaa, joka on 3057,3 kilometriä. Olen tyytyväinen. Tammikuun aikana #langanostolakko ei ole tuottanut lainkaan ongelmia.

Valmistuneista käsitöistä ovat yhteisneulontoihin mennet seuraavat asiat. 

#tourdesweater molemmat puseroasiat

Mehukekkerit blogin #jämätammikuu käsityöhaasteeseen meni tuo Freefalling huivi, se meni myös Talvi Knitsin FreeFalling kaliin.

Tiedän, että blogia lukee myös joitakin jotka eivät seuraa tätä vain käsitöiden takia joten kaksi asiaa henkilökohtaisesta elämästä.

Tammikuu on ollut jännittävää aikaa. Pikkuveli reilu 40 v kävi joulukuussa lääkärissä ja sen seurauksena tammikuun lopulla hänen vatsaontelostaan poistettiin  seitsemän kiloinen kasvain ja vanhaa verta. Miehen paino laski kerralla kymmenen kiloa. Nyt näyttää kaikki hyvältä, rukoukset on siis kuultu.

Toinen perhearjessa näkyvä asia on minun uusi kuoroproduktini. 

Kun ajan yksin autolla, niin minulla soi Lasse Heikkilän Ristinkantaja levy. Olen siis mukana tekemässä Simon Kyreneläis musikaalia Hämeenlinnan Gospelkuoron riveissä. Se tarkoittaa sitä, että pääsiäiseen asti kaksi kertaa viikossa on kahden tunnin kuoroharjoitukset. Onneksi on jo isot lapset joita ei tarvitse ihan koko aikaa perään katsoa.

Syy miksi olen eilen ajanut yksin autolla ja pysähtynyt parkiin klo 5.58 aamulla, niinkuin tuossa kuvassa näkyy, selviää seuraavasta blogipäivityksestä.

Oikein ihanaa kevättä kaikille blogin lukijoille